elelemään omanlaisenaan Tumblrin ihmeelliseen maailmaan. 

Löydät minut sienineni nykyään täältä: inderral.tumblr.com/

kiitoksia ja kumarruksia. ((:

LUKIO NÄÄS.

Ja heti alkuun on ihan älyttömästi pohdittavaa ja järjestettävää ja mietittävää. pitänee kirjotella tänne lukion alusta vähän enemmän kuhan saan jotain tolkkua tähän touhuun  ensin :D

Mutta, nyt meni kesäloma ihan kokonaan kirjottamatta mitään, koska olin vähän saamaton kesällä,  enkä ehtinyt muutenkaan. Tästä päivästä eteenpäin jatkuu taas minun hämärät selitykseni täällä. 

Aurinko paistaa, on erittäin lämmin. Mikä päivä.

Eilen taidettiin jo julistaa kesä alkaneeksi, oli ne lämpötilat sitä luokkaa. :D varmasti oli kaheksaatoista lämpöastetta.  

Eilen oli muutenki hyvä päivä. Aamulla olis ollu saksan tuplatunnit, mutta sitten opettaja ei ollu koulussa ja katsottiin Juno. Oli se ihan hyvä elokuva, vaikken ennen eilistä siitä nii kiinnostunu ollutkaan. :) Sitten, oli yks normaali tunti, matikkaa,  jonka jälkeen viiletettiin kahdeltatoista laittamaan näytelmäkamoja valmiiksi paikoilleen.

Loppupäivä sinne kahteen asti hengattiinki koko näyttelijälössi siellä koulun salissa, vedettiin viime hetken harjotuksia ja sitten purettiin Titan luvalla paineita, eli sai huutaa nii lujaa ku kurkusta lähti. :D varmasti olin kovaäänisin, en ihmettelis vaik ois kaikunu johonki toiseen päähän koulua asti se minun kirkuminen :D

Sitten, joskus kakskyt yli yks, Laura tuli sinne koululle hengaamaan ja sitten se autteli meitä. Ja jäi sitten katsomaan esityksen. Se varsinainen esitys meni aikas hyvin. Kyselin jälkeenpäin mielipiteitä ja muuta tämmöstä, yleisin mielipide oli että "ihan hyvä, mutta vähän lyhyt". No, mutta, sitä sattuu. Jännittäessä sen näytöksen pituus putos roimasti alaspäin. :)

No, sitten kun yleisö oli poistunu ja muuta, alettiin hienon esityksen kunniaks herkuttelemaan Titan ostamilla herkuilla. Oli kaikkee mahdollista, suklaata, vaahtokarkkeja, sipsejä, limpparia, ties mitä! Sitten saatiin lopuks todistukset että oltiin oltu siel ilmaisutaidos ja silleen. Sitten mun pitikin jo viilettää pois, muut jäi sitten sinne kai vielä hetkeks.

Menin siitä sitten asemalle ja hengaamaan Lauran kanssa, kun se oli siellä kattomassa muitten syömistä :D Sitten kävikin niin, että yllättäen olinkin menossa Lauran veljen kyydis kotiin Lauran ja Tanjan seurana. Tänään sitten meenkin Lauralle.~  Viimeks kun kävin niillä, siitä on ihan uskomattoman pitkä aika. Varmaankin yli puol vuotta. :D Sen siitä saa, kun on diktaattoriäiti.

Noh, mutta. Nyt poistun keräilemään kampsuja ja ulos hengailemaan. Jatkoa seuraaaaaaa. 

Olipas taas jännä päivä.

Tuossa äsken tein, tai paremminkin teen para-aikaa, pannaria :D taino, oikeestaan minä vaan löträsin aineet ja sitten setä laitto sen uuniin ja kytistää sitä  nytte. :D Säälittävää laiskuutta. Muttakun tänään on muutenki jotenki ollu ihan sellanen päivä et kokoaika väsyttää ja ei oikein jaksa tehä mitään. En oikeen tiiä miks.  

Tai sitte mä hermoilen siitä huomisesta ja kulutan kaiken energian sen miettimiseen. Kun, tosiaan, huomenna on se ilmaisutaidon näytelmä. Laurakin tulee kait Kuopiosta ja se tulee kattoon sitä, ja Ilonakin mahdollisesti. :) Yrittivät muut kerholaiset, että nytnytnyt ei tuu ulkopuolisia kattomaan tai ei tuu mistään mitään jne, mutta minkäs minä niille mahdan, en mitään :D

Sitten, tänään oli myös kenraaliharjotukset sille esitykselle. Sitä oli sitten koeyleisönä kattomassa 7D-luokka, joilla oli sillon sen meidän kerhonpitäjän tunti. Ei voi kyllä sanoo et ois ollu mitenkää innostunut yleisö, ne vaan napotti siel eikä kukaa tajunnu taputtaa ja kaikkee, mut toivotaan et huomenna ois laajempi innostuneisuus siitä esityksestä.

Kaikenkaikkiaan ne kenraalit meni kuitenki tosi hyvin. Kaikki näyttelijät osasivat omat replansa hyvin, ja se meni jo varsin sujuvasti. Taino kenraalin on jo mentävä sujuvasti :D vähän pakko. Toivotaan vaan, että "Pena" muistaa marttarepliikin sun muuta pientä. Ja että kertoja muistaa mennä lavalle oikeeseen aikaan ;) Mutta, luotetaan siihen et hyvin se menee. Kuitekin se koeyleisökin autto laukasemaan sitä esiintymisjännitystä, että ei ole sitten huomenna kuolemassa jännitykseen, niinkun kävi viime näytelmän kanssa.

Huomenna se olis sitten se oikee esitys. Ilmeisesti niin, että me mennään kahdeltatoista laittelemaan kamoja valmiiks sitä esitystä varten, ja sitten yhden aikaan vedetään viime hetken harjoitukset eli esitys kerran tai kahdesti läpi, ja sitten kahden aikaan tulee yleisö, ja siinä sitä sitten ollaan. :D näytön paikka.

Noh mutta. Nyt taas ruokaa ajattelemaan, eli pannaria ottamaan pois uunista. Huomenna sitten siitä esityksen sujumisesta lisää, baibai :'')

Tämänkertaisena aiheena, lapsukaiset, onkin minua ärsyttävät ihmistyypit. Tai ainakin yksi sellainen ihmistyyppi.

Nimittäin ne ihmiset, jotka "kuuntelevat" jotain bändiä siks että niillä on vaikka kaks "massasurullinenrakkaustarina"-biisiä. Tunnen muutamia tälläisiä ihmisiä. En muutenkaan pidä niistä, mutta esimerkiksi kaveripiirissäni on eräs tälläinen.

Okei, muiden bändien kohdalla se vielä menee, mutta omalla kohdallani en vaan pysty sulattamaan sitä että joku kuuntelee sonataa vain siks, että sillä on pari hyvää surullinenrakkaustarina-biisiä, niinkuin esimerkkeinä Tallulah ja Juliet. Sitten sitä ollaan vaan niin kuuntelevinaan sonataa ja tykkäävinään siitä, vaikka ei pidä kun parista tollasesta suhtkoht "massabiisistä" (tosin juliet ei oo mun mielestä sellanen mut esimerkkinä).

Tietenki aina on niitä ihmisiä, jotka kuuntelee jotain bändiä noilla perustein. Mutta, sitten kun sellanen ihminen pesiytyy kaveripiiriin, tulen ihan hirveän ärsyyntyneeksi. Vaikka kuinka muuten ihminen olisi mahtava persoona, tuo ärsyttää silti aina jossain määrin. Uskoisin kuitenkin että minulla on olevinaan ainakin oikeus ajatella näin, olenhan kuunnellut sonataa jo vuosikausia, ja varmasti rakastan jok-ikistä kappaletta, en vain massa-slovareita.

Itse pyrin aina välttämään sitä etten erehtyisi kuuntelemaan vain jotain biisejä traagisista rakkaustarinoista, vaan pitää sitä ihan oikeesti tutustua bändin muuhunki tuotantoon että voi sanoa kuuntelevansa sitä. Tietty tämä on minun mielipide, mutta en kuitenkaa oo varmasti todellakaan ainoa jota tälläinen ärsyttää. 

Tulipas purettua sydäntä. Jos joku tuttu on tunnistavinaan itsensä, älä suotta ota nokkiis. vuodatimpahan vaan. :D

Fiiliksiä on tullu tänään pohdittua jonkun verran.

Oli nimittäin tänään ilmaisutaidon kerhon  ylimääräset harkat, onhan se esityskin  ens viikolla. No, kuitenkin, roundattiin lavasteita sun muita sieltä jostain koulun kellarin pimennoista koko lössi, kun Jasmin kysy yhtäkkiä multa, että "Ootko sä emmi oikeesti koskaan surullinen?" Menin siinä sitten ihan että öö, "joskus, kotona, joskus :D" ja sitten Jasmin sano vaan että "Joo, kun sä et oo koskaan pahalla päällä tai mitään, nii aattelin kysyy"

Oonko mä sitte oikeestaan koskaan pahalla päällä. Taidan olla periny harvinaisen, suomalaiseen luonteeseen sopimattoman optimismin. Koulussa laulelen, ja oon aina hyvällä tuulella, kyllä mä sen itekki huomaan. Mitäpä sitä suremaan, on sitä maailmassa ihmisiä joilla on miljoona kertaa enemmän murheenaiheita kuin mitä mulla on. Ja oon kuitenki huomannu sen, että ei maailmassa pärjää pessimistisellä asenteella ja murehtimalla.

Mutta kuitenkin, jokaisella ihmisellä on tietenki niitä heikkoja hetkiä, kun maailma kaatuu päälle ja vituttaa ja ärsyttää, eikä mikään mene oikein. Minullakin on niitä, en tosiaankaa oo kuitenkaa positiivisen elämänasenteeni kans mikään poikkeus. Useimmiten kaikki murheet, stressi ja väsymys, pakkautuu kaikki pikkuhiljaa yhteen, ja sitten on minullakin niitä huonompia päiviä. Taino, pitäisikö sitten sanoa että iltoja, koska en yleensä ole aamuisinkaan pahalla päällä.

Iltaisin useimmiten ainakin minun kohdalla se kaikki alkaa purkaantua sitten pois. Alan itkeä itsekseni järjettömistä asioista, kuten siitä että kynän terä ei teroitu vaan aina katkeaa teroitettaessa. Itkua jatkuu viidestä minuutista varttiin, jonka jälkeen lopetan, mutta se alkaa pian uudelleen. Aikani itkettyäni ja yön yli nukuttua asiat alkavat kuitenkin aina helpottaa, ja kaikki on jälleen hyvin ja voin lähteä iloisena kouluun.

Ja  kuten sanottua, ei maailmas pärjää pessimistisellä asenteella. Jos ajattelee että mikään ei onnistu, oon paska eikä mua oo tarkotettu mihinkään eikä maailma tarvitse mua, nii se asia saattaaki olla niin. Mut jos aattelee positiivisesti ja odottaa sitä mitä huominen tuo tullessaan, elämäki varmasti hymyilee. Ainakin minä ajattelen niin. 

Että tällästä. Tässä vuodatettuani vähän fiiliksiäni niin jatkan muita hommia. sii juu nekst taim!

Tänään oli jännä päivä.

On jotenki fiilikset korkeella, enemmän tai vähemmän syystä. :)

Tänään, en ollu aamulla edelleenkään varma siitä, että otanko sen pitkän matikan vai en, enkä ollu varma siitä silloinkaan kun opo tuli hakemaan mut tekemään niitä lukion ekan vuoden aineiden valitsemisia. Munhan piti mennä keskustelemaan asiasta opon kanssa, mutta en sitten syystä tai toisesta kuitenkaan mennyt.

Siinä sitten istuttiin sallan kanssa koneilla tekemässä valintoja, ja tuli tämä suurin kysymys vuoroon, pitkä vai lyhyt matematiikka. Kysyin opolta, että entäs kun en yhtään tiiä, että mitä teen sen kanssa, ja selitin miks mun mieli vaihtu siinä ja kaikkee, ja opo totes siihen vaan, että kannattaa ottaa se pitkä matikka. Ja sitten tein sekunnin sadasosassa sen päätöksen, että pitkä matikka.

Saa nähä kärsinkö päätöksestäni jatkossa vai en. Saahan sen kuitenkin vaihdettua lyhyeen, jos se tuntuu ihan liian vaikeelle. Ja matikanopettajalle mun valinta oli riemuvoitto. Kun Laura matikantunnin lopussa kysyi  sitten multa, että otinko sen pitkän matikan, ja tietty oli kait se pakko myöntää. Siinä vaiheessa sen opettajan kasvoille nous sellanen virnistys, joka oli niin tyytyväinen ja sellanen "opettaja 1, emmi 0." :D mutta eikait siinä sitte. Onhan siitä kuitenki jotai hyötyä, jos sen suorittaa, tulevaisuudes sitte. Varsinki jos urasuunnitelmat muuttuis radikaalisti, mutten kyl usko että nii käy. But you'r never gonna know things in future before they happen ja sillee.

Koulusta voisin jatkaa myös sen verran,  että saatiin ne ruotsinkokeet takasin. Vaikka kuinka olin varma et ne kusi, ja olin nii valmistautunu numeroo huonompaan, sainki 9+ siitä! :D yli-onnellinen olin. :) Tuopa olikin sitten suunnilleen viimeinen niitti sille, että saan suhteellisen satavarmasti päättötokariinki ysin ruotsista, ja se on hyvä se. Saksastakin saattaisin saada, ja englannista varmasti. Olis sitten tokarissa nätti rivi ysejä kielistä.

Pitäisi, tai oikeastaan olisi jo pitänyt tehdä hintalaput huomisiin myyjäisiin vietäviin kakkuihin. Pitänee tehdä ne nyt. Tuli taas aika kouluasiapitoinen merkintä, mutta jospa huomenna vaikka sais kirjotettua jostain muusta. Son näkemiin. :D

 Päivän polttava puheenaihe: Ottaakko lukiossa lyhyt vai pitkä matikka.

Päätin oikeestaan jo aikaa sitten, että en, en ja en ota pitkää matikkaa. Mihin historianopettaja tulee tarvitsemaan pitkää matematiikkaa, jos lyhyelläkin pärjää? Ei yhtään mihinkään. Puhuin tästä oponki kanssa jo syksyllä, kun sekin on alunperin koulutukseltaan historianopettaja. Kysyin että onko se tarvinnu pitkää matikkaa oikein mihinkään ammatissaan, ja sitten kun totesi kieltävästi, päätin että en kyllä ota sitä.

Ei matikassa mitään vikaa oikeestaan oo. Välillä on jopa ihan mukavaa pohtia jotai matemaattisia juttuja (jep, järkyttykää ihmiset, järkyttykää!). Mulla oli matikannumero viime todistuksessa 9, ja luultavasti se tippuu päättötokariin kasiks. Mutta jokatapaukses oon aina ollu tuon tason laskija. Se vaatii kuitenki hirveesti töitä, eikä matematiikka sinällään kiinnosta minua. Se on vaan aine muiden joukossa.

Joulun jälkeen kuitenki ainaki kolmella matikantunnilla opettaja on kysyny että ketkä menee lukioon, tietenkin viittaan. Sitten se kysyy että ketkä ottaa pitkän matikan, enkä enää viittaakkaan. Minä ja Ilkka ollaan ainoita jotka ei ota pitkää matikkaa. Siitä seuraa matikanopettajan vähintään vartin luennointi siitä, että kuinka varsinkin eräiden kannattaisi kuitenkin harkita pitkän matikan valitsemista. ja, se tarkottaa sillä aina ja tasantarkkaan erityisesti mua. ah, alkaa pänniä moinen, vaikka opettajasta pidänkin :D

Mutta saipa tuo matikanopettaja mieleni järkkymään, jotenpa suuntaan huomenna kohti opon huonetta. Pitää keskustella vielä sen kanssa, kun kuitenkin kaikki perheestä on sitä mieltä että kannattais ottaa pitkä matikka "kun mulla on päätä siihen" (paitsi setä, se aattelee et mun pitäis ite päättää ja ottaa vaan se lyhyt matikka jos haluan).No, huomisen jälkee näkee mitä tästä on tuleva.
 

Mitähän muuta mukavaa. Mulla oli tänään ruotsinkoe, ja voisin ihan nätisti sanoa et se meni tän vuoden ruottinkokeista kaikista huonoiten :D  mut hyväs lykys saisin silti jonkun 8-8½ väliltä. ja sitten pysyis luultavasti numero ysissä :>

Ja sitten.. Entiiä :D pian on kuitenki ne lukion kurssien valinnat ensvuodelle, vähän pelottaa. :) Mutta toisaalta, ootan kyllä ihan älyttömästi lukion alkamista. jotenki tosi siistiä. ja oikeesti, että vau, peruskoulu loppuu. en jotenkaa sisäistä sitä ihan, mutta toisaalta ootan lukioaikaa ihan täysin sydämmin :D 

Että semmosta.Vois tuossa ihan oikeesti vielä lueksia saksankokeisiinki tälle iltaa, koittaa vielä jaksaa kunnolla nämä ihan viimesetki kokeet. :) Joten, saksankirjaan tutustuminen on edessä, emmi kiittää, kuittaa ja poistuu :D 

Aurinko paistaa :)

Säällä taitaa olla jonkinsortin kaksisuuntainen mielialahäiriö. Välillä nimittäin paistaa ko ikinä ei ois sateista ollukkaa, ja välillä tuulee ja sataa ihan vaakatasossa. Ottaa siinä sitten siitä selvää että uskaltaako tuonne ulos nokkaansa laittaa. :D No, mut onneks nyt näyttäis kirkastuvan kuitenki sen verran, että uskaltaa toivoo et jospa huomenna ois aurinkoinen päivä :) Mutta suuret ja mahtavat meteorologit osaavat kertoa sen sitten. Jos jaksan vilkasta säätiedotusta, siis. 

Kohta pääsee varmaan saunaan. Tuntuuki ihan sille et nyt on ihminen saunan tarpeessa. En oikein tiedä miks, mutta nyt on ihan erityisesti sellanen fiilis. :D tai sit se vaan johtuu siitä et aurinko alko paistaa. Ja kun aurinko paistaa, on ihan kesäinen olo. Ja kesällä pitää ehdottomasti saunoa :) joten näinhän tämä selvisi.

Huomenna sitten taas kouluun. Olikin puolet pidempi viikonloppu tänään, kiitos kuumetaudille. :) Ruotsinkoekkin on tekemättä vielä, ja keskiviikkona olis saksan viimenen koe. Pelottaa vaan vähän, että ruotsi ja saksa menee taas sekaisin. Ne menee aina. Sillon kun on ruotsinkoe, osaisin vastata kysymyksiin saksaks, ja päinvastoin :D se on hieman ärsyttävää.

Taidankin pistää päälle  huomenna kummin antaman paljettihäröilypaidan, jonka kuvasta tulee pelottavasti mieleen lady Gaga. :D Kyseinen paljettihäröilypaita on muuten juuri sen oloinen, että minulla ja sillä tulee olemaan ikuinen viha-rakkaus -suhde. :D minulle käy niin usein vaatteiden kanssa. Aluksi rakastan jotakin vaatetta, sitten en enää käytäkkään sitä paljoa, sitten en pidä siitä enää ja päätän antaa sen pois/kirpparille. ja jälkeenpäin tietenkin kadun. ja paljon. :D

No, mutta. se vaatteista tälläerää. Ja oikeastaaan kaikesta muustakin, nimittäin minä lähden saunaan. Heijssan!

Heissan taas.

Eilen jäi kirjottaminen vähän vähille, muttei vaan ollu oikeen aikaa kirjottaa. Eikä nii väsyneenä jaksanu edes moiseen hommaan ruveta. No seliseli, oma vika vaan :D

Kuitenkin. Kuuntelen just youtuben ihmeellisestä maailmasta Sweeney Toddin sitä "Barber and his wife"-lauluu :D aivan ihana. Eilen nääs pitkästä aikaa näin sen Sweeneyn, kun saatiin Essin kans innostus kattoo se. On se vaan nii hyvä, ja loppu  kyllä aika surullinen. :(

Essistä puheenollen, kyselin eilen vähän sen äidiltä kun se tuli hakemaan sitä, että pääsisinkö kesätöihin vaskikelloon (<3) ja se lupas heti alkuun ainaki puoltoista viikkoo hommia :D ihanata <3 Pääsen vielä sinne puotiin hommiin, elikkäs niinkutsutulle matkamuistosälähärpäke-puolelle. :D Vaskella kun ramppaa vielä kesällä ulkomaalaisiakin turistiryhmiä, niin pääsen puhumaan englantia! loistavaa, kertaheitolla voin parantaa kielitaitoo ja hankkia rahaa :') ja kenties pääsen sitten myös muihinki hommiin siellä sitten :)

No, mutta sitten asiasta aasinsillan kautta toiseen. Nimittäin käväisin tuossa englishforumilla ja huomasin että joku chileläinen oli jättänyt viestiä mulle :') siin oli kaikkee et kuka se on ja näin, ja sitten se mainihti et  se kuuntelee paljon suomalaisia bändejä. ja että SONATA on sen suosikki >:D olin ihan onnessani. Lisäsin sen sitten meseen, ja huomasin että kattos perhanaa,  tämähän on erittäin mukava ihminen :D

no, mutta. selitimpä taaas paljon. :) jatkuu myöhemmin!